Pikkujakkara eli ränkky on kulkenut mukanani lapsuudesta asti. Muistan kuinka joulupukki oli jättänyt kaksi samanlaista ränkkyä rappukäytävään, toisen minulle ja toisen veljelleni. Vuosien varrella ränkky on saanut kaksi kertaa uuden ilmeen maalilla. Alkuperäinen ränkky oli puunvärinen, jonka sivuilla oli punaiset isot sydämet. Valkoisen kuluneen pinnan ränkky sai noin kymmenen vuotta sitten, kun pidin maalaisromanttisesta tyylistä.
Täällä on satanut tänään taas vettä ja ollut kolea ilma, mutta ihanasti on alkanut kaikki vihertää. Sokeritoukkia ei ole enää näkynyt, muutama raato vielä on löytynyt myrkytyksen jäljiltä. Jokohan uskaltaisi huokaista..
